On niin ihanaa, kun linnut jo visertää aamuisin. Auringon säteet kutittavat nenää. Kevättä kohti siis olemme menossa, pienin askelin mutta kuitenkin.
Käsitöitä olen tehnyt nyt vähemmän, en tiedä, miksi kutimet eivät ole minua kutsuneet. Olen kuitenkin muutaman erikoisemman tuotoksen tehnyt. Yksi niistä on siskoni( http://yhteiselamaa.blogspot.fi/) koiralle valmistama myssy talvenlenkeille. Myssy osa neulottu, kukat virkattu. Söpöhän siitä tuli, niinkuin on pitäjänsäkkin.
Meidän lagotto rakastaa lunta. Lumessa voi kaivaa, hyppiä, kieriä, syödä sitä, juosta kovaa lumipallojen perässä, haukkua kun lumilapiot viuhuu. Osaisimpa itsekkin rakastaa, joka hetkeä niin tunteella kuin koira. Ei sillä, tuskin Luna pitää jälkiselvittelystä. Lunta on paakkuntunut karvoihin niin että sulatusoperaatio vie aikaa ja energiaa..kaikilta.
Pieni luistelijamme kehittyy koko ajan. Kuva on otettu joulunäytöksestä jossa hän ryhmänsä kanssa oli tähtiä. Näytös sujui hienosti ja mikä tärkeintä niin pieni luistelija oli innoissaan koko tapahtumasta. Hänen unelmansa tällä hetkellä on päästä oikeasti kilpailemaan. Kokoajan sitä kohti ollaan menossa, me vanhemmat siinnä tukien.
Juhliminen on aina ihanaa. Erityisesti tämä juhla. Saimme kolmannen kummilapsen. Mieheni siskonperheeseen syntyi pieni tyttö ja ristiäisiä vietettiin. Juhlassa oli aivan ihastuttava pappi. Hän oli niin lämminhenkinen, aivain kuin vanhatuttu. Olin ihan haltioissani hänen ammattitaidostaan. Juhlissa on aina kiva kuvata, mutta minulle on haastetta olla se kuvattava. Se on todella, todella vaikeaa... pakoilu ei onnistunut, kun kameroita juhlissa oli paljon. Omiinottamiin alan olla jo aika tyytyväinen. Opettelua vaatii tuo järjestelmäkamera miten sillä saa eritilanteissa hyviä kuvia. Opettelu jatkuu.
Niin ja suuria muutoksia on tapahtumassa Villa Mäkirinteeseen. Keväällä alkaa remonttiprojekti josta näillekkin sivuille päivittelen, miten talovanhus saa kasvojen kohotusta.