Nautittavaa

Vanhaa ja kaunista

Olen seuraillut toisten bloggailua pitkään. Yksi suosikkini on ollut Ilonan blogit. Nykyinen blogi on Valkoinen Puutalokoti. Parhaillaankin seuraan ja myötäelän bloginkautta hänen elämän kauneuttaan. 

Käy kurkkaamassa blogia ja osallistu samalla valloittavaan arvontaan. Arvonta Kirja on ihana; uusinkin kirja lähtee minulla tilaukseen. Uskon senkin olevan valloittava. Blogiin ja arvontaan tästä:

Valkoinen Puutalokoti: Arvonta ja Unelmien Piilopaikka!

Arkea, lomaa ja suunnitelmia

 peltomaisemaa elokuussa 

On niin kiire, ettei kerkeä kuvaamaan eikä kirjoittamaankaan. 

Jotain jutun aiheitakin olisi, mutta se vaatisi istumista ja mietintää. 

Meillä on tulossa hieman suurempaaprojektia..josta kertoilen sitten.Myös työ ja harrastukset vie paljon aikaa illasta, varsinkin nyt vielä kun pimeys tulee niin äkkiä. Aurinkokin on hävinnyt ihan tyystin ja sade vaan on seuranamme.

Kaikille ilon päiviä sateesta ja harmaudesta huolimatta

Matto

Sadepäivät on välillä hyväksi. Silloin saa itsensä asetettua tuoliin ja kutomaan. En ole aikaisemmin ollut ollenkaan mikään käsityöihminen. Nyt herättelen peruskoulun aikaisia opittuja muistoja. Jotain mieleen tuleekin. Viimeisimmäksi harjoittelin tehdä virkattua mattoa ontelokuteesta. Ohje on täältä ( http://www.kangasaitta.fi/kangasaitta/web.nsf/pages/240E070089337443C22577AC006D4389/$file/Virkattu_matto_10062011.pdf  ), kirjaimellisesti sitä ei ole noudatettu, mutta lopputulokseen olen enemmänkuin  tyytyväinen. Paikkaansa matto vielä etsii kodissamme.

Luna -koira täytti 27.9.2012  1 vuotta. 

Aika on mennyt nopeasti tuon vilpertin/ADHD tyttösen kanssa. Elämän iloa pursuaa vaikka muille jakaa, mutta osaa kyllä paikantullen käyttäytyäkkin. On sekin niin rakas.

Lähdemme tyttäreni kanssa tässä tutkailemaan ratsastustallille ystäväperheen tyttöjen ratsastustuntia. Kivaa syyspäivää kaikille :)

oma JUTTU

Sitä miettii välillä kuinka aika virtaa nopeaan eteenpäin. Sen huomaa jotenkin terävästi silloin, kun perheessä on lapsi. Miten se kasvaa ja kehittyy.

 Meidän tyttö aloitti elokuussa innokkaana taitoluistelun. On ilo seurata hänen iloaan, kun hän oppii ja kehittyy kaikkeen uuteen luistimien päällä. Äitinä se hetki on jotenkin kahlitseva tunteikas; kuinka se pieni tyttö on välillä niin iso omien onnistumisiensa kautta. Hän osaa jotain mitä vanhenpansa ei osaakkaan. Hänellä on oma JUTTU =)

Onneksi meillä kaikilla on ne omat JUTUT, jotka antaa voimaa kantaa arjessa. Lähdenpä siis tästä yhden JUTTUNI pariin ja laitan virkkuukoukun heilumaan

Hyvää Matkaa !

Tänään oli aikaa, tarvikkeita ja kohtuullinen sää mennä laittamaan Roosa-koiramme leposija.

Mieheni teki haudalle ristin, johon paikalliselta suutarilta saimme teetätettyä hienon muistolaatan. Omasta puutarhassa oli ylimääräisiä reunuskiviä ja paikallinen K-rauta möi alehinnoin koristekiveä. Niistä rakentelimme koko perheen voimin Roosalle viimeisen leposijan. Aherruksemme päätteksi alkoikin satamaan vettä johonka tyttäreni tuumasi " Voi kun Roosa on nyt iloinen; että ihan itkee; kun sataa" 

Iltamme onkin mennyt muistellessa yhteistä eloa Roosan kanssa ja kuinka kiva lemmikki se oli. 

Terveisiä ja rapsutuksia sinne jonnekkin Roosa. Olet muistoissamme.

Luominen

passaako?

neljä töppöstä

seuraavaan projektiin

unoset

Se on syksy tullut. Sen huomaa itsessään silloin, kun langat kaivan esille ja laitan koukun tai puikot heilumaan.

Sain jo kesällä alustavan "tilauksen" villasista töppösistä koiralle. Siitä oli hyvä aloittaa.

Siskoni hankki koiranpennun; ja tämä koiraneiti on karvatonta mallia; jotenka tarvitsee vaatetustaan ylle, jotta tarkenee ulkoilla. Katselin jämälankojani ja musta/sateenkaari- yhdistelmästä neuloin vauvansukan ohjeella muunnellen jonkinmoiset töppöset. Töppöset on kääntövarrella pitsisomisteella. Toivotaan , että ne on sopivat ja tykätyt. Josko vaikka kuvaa saisin kun ne on itse Taika neidillä yllä.

Kävin ostamassa paikallisesta kädentaito shopista onetelokudetta seuraavaa projektia varten. Tarkoituksena olisi alkaa virkkaamaan mattoa. En vain tiedä onnistuuko, sen näkee sitten kun aloittaa.

Koira makailee reporankana jalkojen juuressa; liekkö tylsää vai onnessaan kun ei tarvitse koko ajan liikkeitäni vahtia kun napotan istua tuolilla ja neulon.

Ihanaa syyskuun alkua blogilukijoilleni... Onkohan niitä?????

Kouvola 18.8.2012

Näyttelyasennon hakua

poseeraus 

Olipahan taasen jännittävä päivä eilen. Pieni koira ei ollut moksiskaan, mutta itse jännitin senkin edestä. Luna on iältään vasta 10 kk ja opetteluahan tämä on puolin ja toisin. Kuitenkin omassa sarjassaan (Lagotto Romagnolo -kehässä Junioriluokassa) koira sijoittui ERI 1 ja sai SA:n (sertifikaatinarvoinen) ; Paras narttu kehässä Luna oli toinen ja sai sen varasertin. Hienolla arvostelulla; niin mikäpäs tässä. Hieno ruusukekkin tuli. Tästä on hyvä jatkaa.

Projekti

Meille tuli kesällä mukava projekti. Vanha kahdenistuttava pulpetti. 

Pulpetti oli saanut pintaansa useamman maalipinnan oltuaan joskus ruskea, vaaleanpunainen ja valkoinen. Mieheni putsasi ja putsasi vanhaa maalia pois usean kertuuden ja tulihan siitä puupuhdas ajansaatossa. Sen jälkeen pulpettivanhus sai Bloom- tuotesarjan puuvahan pintaan (http://www.bloom.fi/) 

Ja hienohan siitä tuli. Vielä pitäisi raikata tila kodista , minne tämä pulpetti vanhus laitettaisiin.

Hyvää alkavaa lukuvuotta kaikille niin pienille kuin isoillekkin oppilaille.

Suru

Roosa 10.5.1999- 10.8.2012

Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko

ja kivut häiritsevät untani, 

niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä 

sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä. 

Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän. 

Älä anna surusi estää sinua, 

sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen, 

rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan. 

Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta. 

Et haluaisi minun kärsivän, 

kun aika koittaa, anna minun mennä. 

Vie minut sinne missä he auttavat minua, 

mutta, pysy luonani loppuun asti. 

Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle, 

kunnes silmäni ovat sulkeutuneet. 

Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat, 

se on ystävyyttä, jota minulle osoitat. 

Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä, 

jonka täytyy tehdä päätös. 

Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina." 

"Saanko lähteä nyt? 

Luuletko, että hetki on oikea? 

Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt. 

Saanko siis astua toiselle puolen 

ja vapaaksi päästä? 

Aluksi en tahtonut lähteä, 

taistelin kaikin voimin. 

Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua 

Kohti lämmintä ja elävää valoa 

Tahdon lähteä 

Tahdon todella. On vaikeaa jäädä. Parhaani yritän ja koitan hetken tässä olla, 

Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia 

ja minä kokea suuren suurta rakkautta. 

Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa, 

sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa. 

En ole kaukana. 

Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut. 

Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua, Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi

ja päättää tämä elämä luonasi. 

Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran, 

ja sano sanat, jotka toiveeni ois, 

koska välität minusta tuhannen verran, 

annat minun nukkua pois." 

Rakas ystäväni; perheenjäsen ja koirani. Eilen tuli pätökseen yhteinen 13 vuoden elämänkaari. Olet nyt siellä sateenkaarisillalla ilman kipua ; täynnä elämää. En voi toivottaa täällä, kuin hyvää matkaa. Tavataan joskus.

Kisa jännitys vol 1.

Tällä viikolla postista tuli kisakirje ja numero. Kyseessä on Lagottojen erikoisnäyttely Helsingissä 11.8. Ja minuahan  jännittää, täytyisi osata rentoutua ja nauttia. Se on vaikeaa ja siksipä tähän on ryhdyttävä, että minulle ja koiralle tulee kehävarmuutta. Toivotaan , että sää suosisi lauantaina ainakin sen verran ettei sada.

Luna kävi näyttely"parturissa" eilen ja silmätkin löytyi rokkitukan alta. 

(Takimmainen koira on meidän eläkerouva 13 v.)

Ajo- ohjeet plakkariin ja iloista mieltä. Sekä hieman työtäkin, silleen se loppu viikko niputetaan.

rokkitukka ennen :)

Tänään on ollut melkein kuin Joulu.....

Tänään on ollut odotettu päivä. Ensinnäkin lomailun jälkeen alkoi työt. On niin mukava palata töihin, kun siellä on kivat työkaverit ja työ josta pitää. Tämä päivä työtehollisesti ei ole ollut kannattava, mutta eipä se hötkyily kannatakkaan pitemmän päälle.  Kerkeäähän sitä vielä kiirehtiäkkin.

Toiseksi tänään minulle putkahti kauan odottamani Canonin järkkärikamera. Olen siitäkin haaveillut niin kauan ja nyt se on totta. Ilta mennytkin räpsiessä kuvia ja tutkiessa kameraa.

Ja kolmanneksi ilahduin orastavasta kukastani. Olen ihan onneton Orkideoiden kanssa. Ne on hetken kauniita ja sitten ne kuolevat käsittelyssäni. Toivotonta; mutta tämä raasku on alkanutkin elää. Voi kunpa saisin sen nyt pidettyä hengissä. Aika näyttää.

Viikkoon liittyy niin paljon ohjelmaa, että en varmaankaan paljoa ehdi jännittää lauantaita. Silloin olisi tarkoituksena mennä koiranäyttelyyn Helsinkiin koirani kanssa. Lauantaista tulee kutkuttavan jännittävä päivä ; uskoisin.

Siellä ne odottavat poimijaansa

pihasaunan kyltti

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille lukijoille.

Lauantai

Tänään  menikin aamupäivän osalta aikani jäähallilla. Tyttäreni aloittelee taitoluistelun alkeita.  Kentän laidalla sai istua tovin jos toisenkin. Ensimmäisenä oli jääharjoitukset ja perään sitten jumppa. Hallin tyhjät penkkirivit tuli odotellessa tutuksi. Kuinka ne olikaan kylmät ja kovat.

Onneksi iltapäivällä pääsin nautiskelemaan hieman pihalle. Aurinko paistoi ja lämmin helli luita. Koiramme Luna rakastaa syödä maahan tippuneita ; kenties mätiäkin; omenoita. Omenoita tuleekin tänä syksynä mahdoton määrä, mihinkähän niiden kanssakikin joutuu.

Ehdin piipahtamaan kaupungilla ohikulkumatkalla Intersportin muuttomyynnissä. Ja enhän sieltä tyhjin käsin selvinnyt. Mukaani tarttui 10 eurolla Crocs-sandaalit. 

Olinkin jo uusia vailla.

Ja aika kiva värikin sattui löytymään.

Kokeilua..

..Jospa se minäkin.


Olen lukijana bloggailut, mutta kokenut ettei minulla nyt ole mitään annettavaa toisille. Koitellaan, eihän se ota eikä annakkaan.
Tämä blogi tulee olemaan meidän elämää. Koiria, lasta, kotia, remppaa ja sisustusta. Kaikkea soljuvana nauhana ja kaikkea siltä väliltä.
Villa Mäkirinne on talomme. Vanha 1930 rakennettu, aikanaan saanut lisäsiipeä jatkoksi ja pientä pintaehostusta sisältä ja ulkoa. Olemme asuneet tässä 7 vuotta ja nyt olisi aika tehdä kodillemme jotain. Siitäkin sitten , kun olemme suunnitelmat saaneet selviksi.


Opettelen nyt tätä blogin käyttöä, sivuehostusta ja kuvien lisäilyä.


Ihanaa perjantaita.

Josko taas viikonloppuna koiran kanssa sieneen?