Monenmoista

 

Luna päätti sitten, että on aika naiseudelle. Kevät juoksut valtasi koiraneidin mielen. 

Se on hieman rasittavaa. Housut revitään jalasta, joiden kuuluisi suojata kotia sotkulta. 

Mitä vielä, revitään ja sitten istutaan sohvilla ja tuoleilla kurkkimassa sukukalleuksiaan. Ja ilme on , en ole mitään pahaa tehnyt , vai olenko ? 

Onneksi alkaa olla voiton puolella, mutta nyt on se suurinvaihe, kun sulhoa tarvittaisiin apuun. 

Suruvalittelut on käynnissä parhaillaankin ulko-ovella josko se prinssi tulisi..

Ja meidän perheessä oli aihetta juhlia kultamitalistia.

 

Onnea kultamitalisti kullalleni <3 

Kuinka jännitin, itkin ja nauroin ilosta. Kuinka sydämeni oli pakahtua kun tyttö kaatui. Se ei haitannut mitään, suoritus jatkui mallikkaasti loppuun asti.

Elämä ottaa ja antaa

Yhdessä  <3

Paljon on mahtunut elämän ironiaa kuukauteen. On käyty monenlaiset pohdinnat elämän tarkoituksesta, unelmista, unelmien murtumisesta, menetyksestä. On kuitenkin tässä hetkessä nostettava katse omista kengän kärjistä. Vaikkakin katse on sumea, silti se katse näkee, se näkee ympärillä olevan elämän. Elämän joka jatkuu, joka kantaa.

Näin aivan ihanan runon FB:ssä. Haluan jakaa sen täälläkin, näin se jää päiväkirjaani. Oma tyttöni on juuri tuon 6 vuotias ja täynnä kysymyksiä. Voisiko kauniimmin sanoiksi pukea, kuin tässä runossa, miten kallis arvoinen lahja on saada oma lapsi. Se ei ole itsestäänselvyys.

Olen kuusivuotias ihminen jo,
niin että äiti kertoisitko,
mistä meidät lapset on tehty?

Olen tarhan tädiltäkin kysynyt,
... hän on vain minulle hymyillyt,
ja talkkarikin on hämmästynyt.

He sanovat: odotahan nyt!

Naapurin pihalla kerrottiin,
että pienet lapset on tehty niin,
että vettä ja jauhoja sotkettiin
ja taikina lapseksi muovailtiin,
sen jälkeen uunissa paistettiin.
Äiti, tehdäänkö lapsia niin?

Äiti, voiko tällaistä pientä lasta
tehdä lehmän pienestä vasikasta,
jos karvat vain ottaisi pois?
Ei antaisi lupaa ammumaan,
pyytäisi pottaan pissaamaan
ja kahdella jalalla kulkemaan?

Äiti, voiko pelto tai kasvimaa
ihmisen taimia kasvattaa,
kuten porkkanaa, heinää tai muuta?
Miten taimet vauvaakin pienemmät,
pellon mullassa pärjäävät,
kun siellä on madot ja jyrsijät
sekä sateet ja tuulet myrskyisät?

Jos minut on tehty sairaalassa
tai tehtaassa lapsia valmistavassa,
niin mistä rakennusaineen saivat?
Mistä lämmön laittoivat ruumiiseen,
miten jalkani saivat liikkeeseen,
mistä huono olo kun tuhmasti teen,
mistä itku kun sattuu varpaaseen?

Lapseni,

Pieni olet vielä ymmärtämään
mutta väärin teen jos ääneti jään,
joten rakennusaineesta kerron.

Se on ainetta kultaakin kalliimpaa,
sitä ei rahalla ostaa saa,
ei kasvata meret, ei metsät, ei maa
silti jokainen voi sitä omistaa.

Taivaan isämme kultaisin,
meille kaikille lahjoitti paketin,
joka sisältää rakennusaineen.
Käyttöohje on yksinkertainen:

Käytä ainetta reilusti tuhlaillen,
sitä säilytä lämmöllä sydämen,
koska se on vihalle allerginen.

Se on rakennustarvikepakkaus,
jonka päällä on teksti: Rakkaus

Tästä sinutkin, lapseni, tehtiin.
Siitä miljoonat lapset on valmistettu,
siitä kaikki kaunis on rakennettu,
siitä onni on koteihin asennettu,
sen avulla paha on karkoitettu. ♥ ♥ ♥

Ole rohkea ja aukaise silmäsi ympärillä olevalle maailmalle. Rakasta ja tunne olevasi rakastettu , koska sitä sinä olet.