Kerroskakku

 

 

 

Mäkirinne on kuin kakku.. sitä on pursoteltu sisäpuolelta ekovillalla. Puhallettuna ja kova villana. Sisäseinän ja ulkoseinän välinen täyte on hieman eri jokaisessa lisäpätkässä, niitä Mäkirinteessä tulee olemaan kolme, tämän remontin jälkeen.

Kakkukuorrutetaan punaisella verhouksella jonka käsittely tehtiin Uulan maalisävyllä karpalo. Kakkuahan täytynee koristella ja korjaillakkin , pyytää apua ja neuvoa , jotta lopputulos saadaan kaikkein parhaimmaksi. Apuna meillä tässä on ollut Timo. Korvaamaton apu ja ahkera työmies. Isännän kanssa ne on tätä projektia tehneet aamusta iltapäivään ja isäntä jatkanut vielä illasta... Nyt kakku on saatettu siihen, että ikkunat ja ovet on paikoillaan ja suurimmat tehty. Apumies Timo lähtenyt ansaitun loman viettoon ja me jatkamme Mäkirinteen kimpussa...

Tämän kakun kuorrutus vielä jatkuu, muutama ulkoseinä vielä uupuu ja sisäpinnathan on ihan vielä vaille pintoja...

Testiä

Koitan osaamistani ja yritän onnistua bloggaamaan IPadillani. Tänä kesänä meille rantautui Applen tabletti sekä käytetty Samsung tabletti. Toinen tuli lahjana ja toinen hankittiin kun käyttäjiä löytyikin sitten koko perheen verran. Näppärää ja huolettomampaa on tämän pienen koneen kanssa kuin läppärin. Apple on mun makuun paljon mieluisampi kuin tämä Samsung.
Raksalla on tapahtunut paljonkin. Seinää kaatunut sisältä ja ikkunat kaikki vaihdettu Villaan. Ulkoseinät sai lähteä uuden ja vanhan väliltä. Moottorisahalla ja sorkkaraudalla se hoidettiin suurimmaksi osaksi. Sotku mitä kauheinta, mutta eipä siltä nyt pääse karkuun.
Ikkunat tilattiin Karelia ikkunoilta. Villan tyyliin sopivat, maalaismaistatyyliä. Vaikka ulkopuolikin on pahasti kesken ,niin kannustavia kehuja Mäkirinne on saanut. Tästä se on vain jatkettava vaikka väsymystä isäntväessä on jo havaittavissa vaikka urakkaa on vielä paljon.
Lomat alkaa olla molemmilla loppu ja työt kutsuu. Sitten on sovitettava kokoperheen työ, harrasteet ja Villan remontti. Kauhistuttaa  ajatuskin, mutta näillä jatketaan.

Kesää ja Taloa

Ei ole oikein tämä bloggaus sujunut. Kone sanoi itsensä jumiin, kuvat siellä tai kamerassa. Ipadilla olen yrittänyt mutta se ei jotenkin luonnistu. Nyt siis peukut pystyssä että tämä bloggaus onnistuu eikä kaadu johonkin käsittämättömään "Uuuups jotain meni pieleen" -ilmoitukseen.

Olemme viettäneet aikaa tytön ja koiran kanssa tuossa asuinalueen rantamilla. Ilmat ovat olleet suopeat ja vesi lämpöistä niin mikäpäs siinnä. Kotona kuitenkin on vaan niin keskellä rakennusta, pölyä ja roskaa.

Raksa edistyy vauhilla. Tällä hetkellä ulospäin näyttää jumitus vaiheelta. Sisäpuolella kuitenkin villaa laitetaan villan päälle. Valmiiksi tulee lattia ja seinä pintaa.

 Purkutöitäkin riittää uuden tieltä. Ulkoseinästä löytyi hienoa vanhaa hirttä. Toiveissa on että saamme sitä säilymään endes jonkinlaisen pätkän uuteen olohuoneeseen..

Meidän ilonamme on muutaman viikon hoitokoira. Koira on siskon ja tottelee nimeä Taika. Koirat niin jaksaa telmiä ja olla. Niistä on niin kovin seuraa toisilleen Lunan kanssa. Ne keksivät niin hyvässä kun pahassakin kaikkea tekemistä. Vahdittavia siis lisää näihin minun päiviini.

Juhannus

sisustuukseenko sopiva?

kotitie

<3

Keskikesän juhlaa on vietettu ihan kotosalla. Meillä ei ole mökkiä minne mennä, me olemme muutenkin aika kotipainotteisia jotenka koti oli oikein hyvä päätös meistä kaikista viettää kotona..koiraa myöten. Lunan lempipuuhaa on möyhiä sohvatyynyt mieleiseensä asentoon tai lattialle ja sen jälkeen pötkähtää sohvalle. Mukavalta näyttää lokoilu minustakin.

Juhannuksena kyläyhdistyksemme järjestää kylän yhteisessä rannassa juhannus kokon polton. Sinne kerääntyy kylän miehet, naiset ja lapset hetkeksi ihailemaan kokon palamista. Tänä vuonna kokko paloi hienosti, ilta oli ilmoiltaan ihana ja tunnelma hauska. Lapset uivat rannassa ja aikuiset viettivät aikaansa yhdessä. Mikäs sen mukavampaa. 

Jottei ihan juhlinnaksi menisi niin tänään palattiin takaisin rakennuspuuhiin ja tarkemmin purkuhommiin. Vanhaa ulkovuorta jota onkin useampi kertuus tullut vuosien saatossa Mäkirinteen ylle. Pohjalla on hirttä , sitten väliin on laitettu paperia, paperia ja paperia sekä lautaverhous. Seuraava omistaja onkin sitten halunnut laittaa kaiken tämän päälle hieman styroksia ja mineriittilaattaa. Purettavaa siis riittää vaikkakin kovasti alkaa ranka hahmottua laajunnuksen kohdille. Korkeutta tulee olemaan , ihan huippaa. Uskaltaakohan sitä parvekkeelle mennäkkään kunhan se joskus valmis on.

Mäkirinteessä touhut jatkuvat sateesta, tuulesta tai helteestä piittaamatta.

Kesä Mäkirinteessä

 

 Mäkirinne alkaa olemaan remontissa. Ensin puhdistettiin laajennuksenperustukset puhtaalle kalliolle, jonka jälkeen siitä purettiin pois vanhat rappuset, ruusulaatikot ja vanhat juhannusruusut saivat siirtyä laajennuksen tieltä. Muottien tekoa ja rännien.Tekeminen näyttikin timpurin ja isännän tekemänä enemmän palapeliltä , koska lautaa sai pätkiä ja muotoilla kallion muotoisesti. Nyt valut tehty ja harkot odottavat latomista. Eli muuraustyöt on aloitettu....

Kuumat kesäpäivät on niin ihania uimakelejä. Niin tytöstä kun koirastakin. Taloltamme rantaan on n. 100m ja siellä voi polskutella mielinmäärin. Ranta on kyläyhdistyksen omistuksessa ja pikkuhiljaa sitä parannellaan uimarantakuntoon. Nyt jo kiva uimakäyttöön ja ajanviettoon. Luna koiramme rakastaa uimista ja noutamista. Tytön saa lammesta aikasemmin pois kuin koiran.

 



 

 Vietimme tyttäreni syntymäpäiviä. Ikää 7 vuotta. Niin isotyttö jo. Aika rientää , kunpa vain muistaisi nauttia näistä hetkistä nyt ja tulevaisuudessa. Aika menee niin lujaa ja arjen kiemuroissa, että kun hetkeksi pysähtyy ja katsoo, niin huomaa ajan kasvattaneen pikkuista.

Onnea rakas tyttäreni <3

Haaste

Olen hieman jännitellyt näitä ns. blogihaasteita joita olen lukenut muiden blogeista. Nyt minut on haastanut Maya. Tartun siis haasteeseen:

 Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä joilla on alle 200 lukijaa.

• Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
• Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
• Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
• Heidän pitää valita 11 blogia joilla on alle 200 lukijaa.
• Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
•  Ei takaisin haastamista. 

START

Mäkirinteessä tapahtuu. Kuvat on kameralla, mutta kerrottaneen, että lapiot on isketty maahan ja kaivuut laajennuksen perustuksiin on aloitettu.

Kaivuuta ei suuria määriä ole, koska laajennus tulee kallion päälle.

 

Taloon tulee siis harjansuuntainen lisäpala, joka käsittää kaksikerrosta, yhteensä n. 30 neliötä lisää tilaa. Yläkertaan makuuhuone ja alas olohuoneen jatkoa...

Talo saa kokonaisuudessaan uuden lautavuoren ja jokainen ikkuna vaihdetaan uudempaan. Melkoinen kasvojen kohotus siis tiedossa Mäkirinteen tuvalle.

 

Postaukseni tulee jatkossa olemaan kuvapitoisempia, tahtikin voi olla hidasta tai sitten nopeaa, katsotaan nyt miten aikani saan riittämään.

 

Eli startti on tapahtunut...

Sinne jonnekkin

 

 

Enkelini laulu
Niin katosit ikuisuuteen, kasvatit siivet enkelin. Taivaan valtakuntaan, nään nyt vielä selvemmin. Tunnen kuinka hyväilee sua pilvet hattaran kun sirot jalkasi siihen astua saa ja sinä enkelini mulle kuiskaat;

Äiti älä itke, kaikki kääntyy vielä hyväksi vuokseni älä sure, suru syö voimasi vaan tunne sydämessäs minun rakkautein niin ehkä yhdessä aina saamme kulkea

Liian arka kosketuksen, on viinilasi kristallin. Se vasten aurinkoa särkyy, kuin lohduton hiljaisuus. Kun rakkain sulta viedään, jää jälki sydämeen eikä välttämättä palaa usko huomiseen vaan sinä enkelini mulle kuiskaat;

Äiti älä itke..

Niin särkyi onni äidin, vain muisto jäi. Jostain joka vain hetken elää sai. Joskus kolikon kääntöpuoli on niin arvaamaton, koskaan ei tiedä mitä saa tai jää saamatta mutta silti uskon onnen palaavan kun sinä enkelini mulle kuiskaat;

Äiti älä itke, kaikki kääntyy vielä hyväksi vuokseni älä sure, suru syö voimasi vaan tunne sydämessäs minun rakkautein niin ehkä yhdessä aina saamme kulkea mutta enää, et äiti itkeä saa.

Ikävä

 

 

Palaa kynttilä hiljalleen,
ilta pimenee.
Tuska kaivaa rintaa,
koskee, kirvelee.
Kuun valolta lohtua pyydän,
auta poloista.
Yksinäistä kulkijaa,
    taivaan kaarella.
Suljen silmät kostuneet
ja yhteen käteni liitän.
Pyydän rauhaa sydämeen
ja voimaa jaksamaan.

 

 

Minulla on ikävä !

Mäkirinteen muutos

 

 

 

 Kohta se alkaa...Mäkirinteen laajennus. Piirustukset ja luvat valmiina. Juuri löydetty luotettava remonttimies toteuttamaan laajennusta.

Muodonmuutoksen talo tulee samaan kahdessa kerroksessa. Alakertaan tulee uusi olohuone ja yläkertaan yksi makkari lisää.

Paljon siis on edessä, työtä , kilpailutusta ja työtä.

Samalla on fiksua vaihtaa ulkovuori taloon entisen mineriitin tilalle. Joskus talomme on siis punainen tupa.

 

 

 

Tässä nykyine olohuone josta tulee ruokailutila. Uusi olohuone avautuu ikkunan kohdalta ja siihen kohtaan tulee myös takkaleivinuuni. Oi, en maltakkaan odottaa..

 

Sain lahjaksi arabian vanhaa tuotantoa, tämmöisiä kulhoja kaksi kappaletta ja ison lautasen vaikka pullalautaseksi. Ovat kyllä nyt koristeena, kun ovat niin herkän kauniita.

 

 

Tämmöistä siis Mäkirinteelle...kiirettä ja haipakkaa .

Monenmoista

 

Luna päätti sitten, että on aika naiseudelle. Kevät juoksut valtasi koiraneidin mielen. 

Se on hieman rasittavaa. Housut revitään jalasta, joiden kuuluisi suojata kotia sotkulta. 

Mitä vielä, revitään ja sitten istutaan sohvilla ja tuoleilla kurkkimassa sukukalleuksiaan. Ja ilme on , en ole mitään pahaa tehnyt , vai olenko ? 

Onneksi alkaa olla voiton puolella, mutta nyt on se suurinvaihe, kun sulhoa tarvittaisiin apuun. 

Suruvalittelut on käynnissä parhaillaankin ulko-ovella josko se prinssi tulisi..

Ja meidän perheessä oli aihetta juhlia kultamitalistia.

 

Onnea kultamitalisti kullalleni <3 

Kuinka jännitin, itkin ja nauroin ilosta. Kuinka sydämeni oli pakahtua kun tyttö kaatui. Se ei haitannut mitään, suoritus jatkui mallikkaasti loppuun asti.

Elämä ottaa ja antaa

Yhdessä  <3

Paljon on mahtunut elämän ironiaa kuukauteen. On käyty monenlaiset pohdinnat elämän tarkoituksesta, unelmista, unelmien murtumisesta, menetyksestä. On kuitenkin tässä hetkessä nostettava katse omista kengän kärjistä. Vaikkakin katse on sumea, silti se katse näkee, se näkee ympärillä olevan elämän. Elämän joka jatkuu, joka kantaa.

Näin aivan ihanan runon FB:ssä. Haluan jakaa sen täälläkin, näin se jää päiväkirjaani. Oma tyttöni on juuri tuon 6 vuotias ja täynnä kysymyksiä. Voisiko kauniimmin sanoiksi pukea, kuin tässä runossa, miten kallis arvoinen lahja on saada oma lapsi. Se ei ole itsestäänselvyys.

Olen kuusivuotias ihminen jo,
niin että äiti kertoisitko,
mistä meidät lapset on tehty?

Olen tarhan tädiltäkin kysynyt,
... hän on vain minulle hymyillyt,
ja talkkarikin on hämmästynyt.

He sanovat: odotahan nyt!

Naapurin pihalla kerrottiin,
että pienet lapset on tehty niin,
että vettä ja jauhoja sotkettiin
ja taikina lapseksi muovailtiin,
sen jälkeen uunissa paistettiin.
Äiti, tehdäänkö lapsia niin?

Äiti, voiko tällaistä pientä lasta
tehdä lehmän pienestä vasikasta,
jos karvat vain ottaisi pois?
Ei antaisi lupaa ammumaan,
pyytäisi pottaan pissaamaan
ja kahdella jalalla kulkemaan?

Äiti, voiko pelto tai kasvimaa
ihmisen taimia kasvattaa,
kuten porkkanaa, heinää tai muuta?
Miten taimet vauvaakin pienemmät,
pellon mullassa pärjäävät,
kun siellä on madot ja jyrsijät
sekä sateet ja tuulet myrskyisät?

Jos minut on tehty sairaalassa
tai tehtaassa lapsia valmistavassa,
niin mistä rakennusaineen saivat?
Mistä lämmön laittoivat ruumiiseen,
miten jalkani saivat liikkeeseen,
mistä huono olo kun tuhmasti teen,
mistä itku kun sattuu varpaaseen?

Lapseni,

Pieni olet vielä ymmärtämään
mutta väärin teen jos ääneti jään,
joten rakennusaineesta kerron.

Se on ainetta kultaakin kalliimpaa,
sitä ei rahalla ostaa saa,
ei kasvata meret, ei metsät, ei maa
silti jokainen voi sitä omistaa.

Taivaan isämme kultaisin,
meille kaikille lahjoitti paketin,
joka sisältää rakennusaineen.
Käyttöohje on yksinkertainen:

Käytä ainetta reilusti tuhlaillen,
sitä säilytä lämmöllä sydämen,
koska se on vihalle allerginen.

Se on rakennustarvikepakkaus,
jonka päällä on teksti: Rakkaus

Tästä sinutkin, lapseni, tehtiin.
Siitä miljoonat lapset on valmistettu,
siitä kaikki kaunis on rakennettu,
siitä onni on koteihin asennettu,
sen avulla paha on karkoitettu. ♥ ♥ ♥

Ole rohkea ja aukaise silmäsi ympärillä olevalle maailmalle. Rakasta ja tunne olevasi rakastettu , koska sitä sinä olet.

Kiitos !

Olen saanut blogihaasteita. Kiitos lämmin kaikille niistä.

Haluaisin kovin niihin aikaa järjestyvän ja ajatuksella niihin vastailla. Aika vaan ei riitä, tai jos sitä on, niin ilta on yössä ,jolloin en saa mitään fiksua aikaiseksi.

Oloni on kuin etanalla. Kokoajan muka jotain menossa , mutta matkakin kyllä taittuu, mutta etanan vauhdilla.

arkea, juhlaa ja mietintää

On niin ihanaa, kun linnut jo visertää aamuisin. Auringon säteet kutittavat nenää. Kevättä kohti siis olemme menossa, pienin askelin mutta kuitenkin.

Käsitöitä olen tehnyt nyt vähemmän, en tiedä, miksi kutimet eivät ole minua kutsuneet. Olen kuitenkin muutaman erikoisemman tuotoksen tehnyt. Yksi niistä on siskoni( http://yhteiselamaa.blogspot.fi/) koiralle valmistama myssy talvenlenkeille. Myssy osa neulottu, kukat virkattu. Söpöhän siitä tuli, niinkuin on pitäjänsäkkin.

 Meidän lagotto rakastaa lunta. Lumessa voi kaivaa, hyppiä, kieriä, syödä sitä, juosta kovaa lumipallojen perässä, haukkua kun lumilapiot viuhuu. Osaisimpa itsekkin rakastaa, joka hetkeä niin tunteella kuin koira. Ei sillä, tuskin Luna pitää jälkiselvittelystä. Lunta on paakkuntunut karvoihin niin että sulatusoperaatio vie aikaa ja energiaa..kaikilta.

 

Pieni luistelijamme kehittyy koko ajan. Kuva on otettu joulunäytöksestä jossa hän ryhmänsä kanssa oli tähtiä. Näytös sujui hienosti ja mikä tärkeintä niin pieni luistelija oli innoissaan koko tapahtumasta. Hänen unelmansa tällä hetkellä on päästä oikeasti kilpailemaan. Kokoajan sitä kohti ollaan menossa, me vanhemmat siinnä tukien.

 

Juhliminen on aina ihanaa. Erityisesti tämä juhla. Saimme kolmannen kummilapsen. Mieheni siskonperheeseen syntyi pieni tyttö ja ristiäisiä vietettiin. Juhlassa oli aivan ihastuttava pappi. Hän oli niin lämminhenkinen, aivain kuin vanhatuttu. Olin ihan haltioissani hänen ammattitaidostaan. Juhlissa on aina kiva kuvata, mutta minulle on haastetta olla se kuvattava. Se on todella, todella vaikeaa... pakoilu ei onnistunut, kun kameroita juhlissa oli paljon. Omiinottamiin alan olla jo aika tyytyväinen. Opettelua vaatii tuo järjestelmäkamera miten sillä saa eritilanteissa hyviä kuvia. Opettelu jatkuu.

Niin ja suuria muutoksia on tapahtumassa Villa Mäkirinteeseen. Keväällä alkaa remonttiprojekti josta näillekkin sivuille päivittelen, miten talovanhus saa kasvojen kohotusta.

UUsiVuosi

No niin ...

Bloggailu on jäänyt. Tuntuneen niin turhalta blogata tässä blogiviidakossa, kun lukijoita on hankala metsästää. Enkä ole keksinyt mitään räväyttävää bloggausaihetta joka saisi lukijat liikkeelle. Eikös tässä taannoin uutisoitu blogista jossa kuvattiin venäläisten parkkeeramia autoja Suomessa. Hmm.. täytyisikkö nyt jotain repäistä :)

 

Meinaan jatkaa tällä samalla elämällämme jossa tapahtuu, tehdään ja eletään.

 

Sain joululahjaksi uuden kannettavan HP pavilionin. Opetteluun tuli Windows 8 ja tyhjääkin tyhjempi kone. Opetteluahan tämä on.... ja tämä tietää sitä että kuvattomana tämän postauksen laitan.

 

Ihanaa tätä vuotta Kaikille <3