Matto

Sadepäivät on välillä hyväksi. Silloin saa itsensä asetettua tuoliin ja kutomaan. En ole aikaisemmin ollut ollenkaan mikään käsityöihminen. Nyt herättelen peruskoulun aikaisia opittuja muistoja. Jotain mieleen tuleekin. Viimeisimmäksi harjoittelin tehdä virkattua mattoa ontelokuteesta. Ohje on täältä ( http://www.kangasaitta.fi/kangasaitta/web.nsf/pages/240E070089337443C22577AC006D4389/$file/Virkattu_matto_10062011.pdf  ), kirjaimellisesti sitä ei ole noudatettu, mutta lopputulokseen olen enemmänkuin  tyytyväinen. Paikkaansa matto vielä etsii kodissamme.

Luna -koira täytti 27.9.2012  1 vuotta. 

Aika on mennyt nopeasti tuon vilpertin/ADHD tyttösen kanssa. Elämän iloa pursuaa vaikka muille jakaa, mutta osaa kyllä paikantullen käyttäytyäkkin. On sekin niin rakas.

Lähdemme tyttäreni kanssa tässä tutkailemaan ratsastustallille ystäväperheen tyttöjen ratsastustuntia. Kivaa syyspäivää kaikille :)

oma JUTTU

Sitä miettii välillä kuinka aika virtaa nopeaan eteenpäin. Sen huomaa jotenkin terävästi silloin, kun perheessä on lapsi. Miten se kasvaa ja kehittyy.

 Meidän tyttö aloitti elokuussa innokkaana taitoluistelun. On ilo seurata hänen iloaan, kun hän oppii ja kehittyy kaikkeen uuteen luistimien päällä. Äitinä se hetki on jotenkin kahlitseva tunteikas; kuinka se pieni tyttö on välillä niin iso omien onnistumisiensa kautta. Hän osaa jotain mitä vanhenpansa ei osaakkaan. Hänellä on oma JUTTU =)

Onneksi meillä kaikilla on ne omat JUTUT, jotka antaa voimaa kantaa arjessa. Lähdenpä siis tästä yhden JUTTUNI pariin ja laitan virkkuukoukun heilumaan

Hyvää Matkaa !

Tänään oli aikaa, tarvikkeita ja kohtuullinen sää mennä laittamaan Roosa-koiramme leposija.

Mieheni teki haudalle ristin, johon paikalliselta suutarilta saimme teetätettyä hienon muistolaatan. Omasta puutarhassa oli ylimääräisiä reunuskiviä ja paikallinen K-rauta möi alehinnoin koristekiveä. Niistä rakentelimme koko perheen voimin Roosalle viimeisen leposijan. Aherruksemme päätteksi alkoikin satamaan vettä johonka tyttäreni tuumasi " Voi kun Roosa on nyt iloinen; että ihan itkee; kun sataa" 

Iltamme onkin mennyt muistellessa yhteistä eloa Roosan kanssa ja kuinka kiva lemmikki se oli. 

Terveisiä ja rapsutuksia sinne jonnekkin Roosa. Olet muistoissamme.

Luominen

passaako?

neljä töppöstä

seuraavaan projektiin

unoset

Se on syksy tullut. Sen huomaa itsessään silloin, kun langat kaivan esille ja laitan koukun tai puikot heilumaan.

Sain jo kesällä alustavan "tilauksen" villasista töppösistä koiralle. Siitä oli hyvä aloittaa.

Siskoni hankki koiranpennun; ja tämä koiraneiti on karvatonta mallia; jotenka tarvitsee vaatetustaan ylle, jotta tarkenee ulkoilla. Katselin jämälankojani ja musta/sateenkaari- yhdistelmästä neuloin vauvansukan ohjeella muunnellen jonkinmoiset töppöset. Töppöset on kääntövarrella pitsisomisteella. Toivotaan , että ne on sopivat ja tykätyt. Josko vaikka kuvaa saisin kun ne on itse Taika neidillä yllä.

Kävin ostamassa paikallisesta kädentaito shopista onetelokudetta seuraavaa projektia varten. Tarkoituksena olisi alkaa virkkaamaan mattoa. En vain tiedä onnistuuko, sen näkee sitten kun aloittaa.

Koira makailee reporankana jalkojen juuressa; liekkö tylsää vai onnessaan kun ei tarvitse koko ajan liikkeitäni vahtia kun napotan istua tuolilla ja neulon.

Ihanaa syyskuun alkua blogilukijoilleni... Onkohan niitä?????