2014

 25.12.2013 missä lumi?

Vuosi on vaihtunut. Elämä on soljunut eteenpäin ja bloggaus on tyystin jäänyt. Syynä on hyvin vahvana se että en oikein tiedä mitä kirjoittaisin, miksi kirjoittaisin, mutta kuitenkin olisi kiva kirjoitella ja jakaa mietteitä teidän kanssa. Aluksi ajattelin tämän toimivan rakennuspäiväkirjana, mutta se ei onnistunut ,koska en aina ollut vaiheessa mukana 100% , kuvia kyllä osasin ottaa mutta kirjoituspuoli sitten olikin hieman heikompaa.. termistö villat, ruuvit, kantavat ja keikkuvat ei oikein natsannutkaan minun näppäimistöön kirjoitettavaksi siihen kuuluvalla varmuudella.

Se mitä osaan niin on oman pieni väkertelyni jota tykkään tehdä eri materiaaleista. Tykkään neuloa, virkata, askarrella, taivutella rautalankaa ja kieputella hiuksiin muutakin kuin solmuja. Ja niin tuo sisustus ja koiran kanssa toimiminen on myös lähellä sydäntä.

Lapseni myötä olen oppinut taitoluistelun maailmaan joka vie suurimman osan vapaa- ajastani sekä seuratoimiminen tytön luisteluseurassa.

Osa-alueita siis on , mutta osaisinkos tästä bloggailusta tehdä sen "mun jutun"- taas uudelleen...

Niin ja mitä mäkirinteeseen tulee niin se on edelleen muutoksen kourissa, remontti jatkuu sisältä päin. Kun kevät koittaa, niin alkaakin pihan laitto....

(pahoittelen kuvien laatua , kamerakänny otoksia )

Kesää ja Taloa

Ei ole oikein tämä bloggaus sujunut. Kone sanoi itsensä jumiin, kuvat siellä tai kamerassa. Ipadilla olen yrittänyt mutta se ei jotenkin luonnistu. Nyt siis peukut pystyssä että tämä bloggaus onnistuu eikä kaadu johonkin käsittämättömään "Uuuups jotain meni pieleen" -ilmoitukseen.

Olemme viettäneet aikaa tytön ja koiran kanssa tuossa asuinalueen rantamilla. Ilmat ovat olleet suopeat ja vesi lämpöistä niin mikäpäs siinnä. Kotona kuitenkin on vaan niin keskellä rakennusta, pölyä ja roskaa.

Raksa edistyy vauhilla. Tällä hetkellä ulospäin näyttää jumitus vaiheelta. Sisäpuolella kuitenkin villaa laitetaan villan päälle. Valmiiksi tulee lattia ja seinä pintaa.

 Purkutöitäkin riittää uuden tieltä. Ulkoseinästä löytyi hienoa vanhaa hirttä. Toiveissa on että saamme sitä säilymään endes jonkinlaisen pätkän uuteen olohuoneeseen..

Meidän ilonamme on muutaman viikon hoitokoira. Koira on siskon ja tottelee nimeä Taika. Koirat niin jaksaa telmiä ja olla. Niistä on niin kovin seuraa toisilleen Lunan kanssa. Ne keksivät niin hyvässä kun pahassakin kaikkea tekemistä. Vahdittavia siis lisää näihin minun päiviini.

Haaste

Olen hieman jännitellyt näitä ns. blogihaasteita joita olen lukenut muiden blogeista. Nyt minut on haastanut Maya. Tartun siis haasteeseen:

 Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä joilla on alle 200 lukijaa.

• Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
• Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
• Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
• Heidän pitää valita 11 blogia joilla on alle 200 lukijaa.
• Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
•  Ei takaisin haastamista. 

Monenmoista

 

Luna päätti sitten, että on aika naiseudelle. Kevät juoksut valtasi koiraneidin mielen. 

Se on hieman rasittavaa. Housut revitään jalasta, joiden kuuluisi suojata kotia sotkulta. 

Mitä vielä, revitään ja sitten istutaan sohvilla ja tuoleilla kurkkimassa sukukalleuksiaan. Ja ilme on , en ole mitään pahaa tehnyt , vai olenko ? 

Onneksi alkaa olla voiton puolella, mutta nyt on se suurinvaihe, kun sulhoa tarvittaisiin apuun. 

Suruvalittelut on käynnissä parhaillaankin ulko-ovella josko se prinssi tulisi..

Ja meidän perheessä oli aihetta juhlia kultamitalistia.

 

Onnea kultamitalisti kullalleni <3 

Kuinka jännitin, itkin ja nauroin ilosta. Kuinka sydämeni oli pakahtua kun tyttö kaatui. Se ei haitannut mitään, suoritus jatkui mallikkaasti loppuun asti.

arkea, juhlaa ja mietintää

On niin ihanaa, kun linnut jo visertää aamuisin. Auringon säteet kutittavat nenää. Kevättä kohti siis olemme menossa, pienin askelin mutta kuitenkin.

Käsitöitä olen tehnyt nyt vähemmän, en tiedä, miksi kutimet eivät ole minua kutsuneet. Olen kuitenkin muutaman erikoisemman tuotoksen tehnyt. Yksi niistä on siskoni( http://yhteiselamaa.blogspot.fi/) koiralle valmistama myssy talvenlenkeille. Myssy osa neulottu, kukat virkattu. Söpöhän siitä tuli, niinkuin on pitäjänsäkkin.

 Meidän lagotto rakastaa lunta. Lumessa voi kaivaa, hyppiä, kieriä, syödä sitä, juosta kovaa lumipallojen perässä, haukkua kun lumilapiot viuhuu. Osaisimpa itsekkin rakastaa, joka hetkeä niin tunteella kuin koira. Ei sillä, tuskin Luna pitää jälkiselvittelystä. Lunta on paakkuntunut karvoihin niin että sulatusoperaatio vie aikaa ja energiaa..kaikilta.

 

Pieni luistelijamme kehittyy koko ajan. Kuva on otettu joulunäytöksestä jossa hän ryhmänsä kanssa oli tähtiä. Näytös sujui hienosti ja mikä tärkeintä niin pieni luistelija oli innoissaan koko tapahtumasta. Hänen unelmansa tällä hetkellä on päästä oikeasti kilpailemaan. Kokoajan sitä kohti ollaan menossa, me vanhemmat siinnä tukien.

 

Juhliminen on aina ihanaa. Erityisesti tämä juhla. Saimme kolmannen kummilapsen. Mieheni siskonperheeseen syntyi pieni tyttö ja ristiäisiä vietettiin. Juhlassa oli aivan ihastuttava pappi. Hän oli niin lämminhenkinen, aivain kuin vanhatuttu. Olin ihan haltioissani hänen ammattitaidostaan. Juhlissa on aina kiva kuvata, mutta minulle on haastetta olla se kuvattava. Se on todella, todella vaikeaa... pakoilu ei onnistunut, kun kameroita juhlissa oli paljon. Omiinottamiin alan olla jo aika tyytyväinen. Opettelua vaatii tuo järjestelmäkamera miten sillä saa eritilanteissa hyviä kuvia. Opettelu jatkuu.

Niin ja suuria muutoksia on tapahtumassa Villa Mäkirinteeseen. Keväällä alkaa remonttiprojekti josta näillekkin sivuille päivittelen, miten talovanhus saa kasvojen kohotusta.

Matto

Sadepäivät on välillä hyväksi. Silloin saa itsensä asetettua tuoliin ja kutomaan. En ole aikaisemmin ollut ollenkaan mikään käsityöihminen. Nyt herättelen peruskoulun aikaisia opittuja muistoja. Jotain mieleen tuleekin. Viimeisimmäksi harjoittelin tehdä virkattua mattoa ontelokuteesta. Ohje on täältä ( http://www.kangasaitta.fi/kangasaitta/web.nsf/pages/240E070089337443C22577AC006D4389/$file/Virkattu_matto_10062011.pdf  ), kirjaimellisesti sitä ei ole noudatettu, mutta lopputulokseen olen enemmänkuin  tyytyväinen. Paikkaansa matto vielä etsii kodissamme.

Luna -koira täytti 27.9.2012  1 vuotta. 

Aika on mennyt nopeasti tuon vilpertin/ADHD tyttösen kanssa. Elämän iloa pursuaa vaikka muille jakaa, mutta osaa kyllä paikantullen käyttäytyäkkin. On sekin niin rakas.

Lähdemme tyttäreni kanssa tässä tutkailemaan ratsastustallille ystäväperheen tyttöjen ratsastustuntia. Kivaa syyspäivää kaikille :)

Hyvää Matkaa !

Tänään oli aikaa, tarvikkeita ja kohtuullinen sää mennä laittamaan Roosa-koiramme leposija.

Mieheni teki haudalle ristin, johon paikalliselta suutarilta saimme teetätettyä hienon muistolaatan. Omasta puutarhassa oli ylimääräisiä reunuskiviä ja paikallinen K-rauta möi alehinnoin koristekiveä. Niistä rakentelimme koko perheen voimin Roosalle viimeisen leposijan. Aherruksemme päätteksi alkoikin satamaan vettä johonka tyttäreni tuumasi " Voi kun Roosa on nyt iloinen; että ihan itkee; kun sataa" 

Iltamme onkin mennyt muistellessa yhteistä eloa Roosan kanssa ja kuinka kiva lemmikki se oli. 

Terveisiä ja rapsutuksia sinne jonnekkin Roosa. Olet muistoissamme.

Luominen

passaako?

neljä töppöstä

seuraavaan projektiin

unoset

Se on syksy tullut. Sen huomaa itsessään silloin, kun langat kaivan esille ja laitan koukun tai puikot heilumaan.

Sain jo kesällä alustavan "tilauksen" villasista töppösistä koiralle. Siitä oli hyvä aloittaa.

Siskoni hankki koiranpennun; ja tämä koiraneiti on karvatonta mallia; jotenka tarvitsee vaatetustaan ylle, jotta tarkenee ulkoilla. Katselin jämälankojani ja musta/sateenkaari- yhdistelmästä neuloin vauvansukan ohjeella muunnellen jonkinmoiset töppöset. Töppöset on kääntövarrella pitsisomisteella. Toivotaan , että ne on sopivat ja tykätyt. Josko vaikka kuvaa saisin kun ne on itse Taika neidillä yllä.

Kävin ostamassa paikallisesta kädentaito shopista onetelokudetta seuraavaa projektia varten. Tarkoituksena olisi alkaa virkkaamaan mattoa. En vain tiedä onnistuuko, sen näkee sitten kun aloittaa.

Koira makailee reporankana jalkojen juuressa; liekkö tylsää vai onnessaan kun ei tarvitse koko ajan liikkeitäni vahtia kun napotan istua tuolilla ja neulon.

Ihanaa syyskuun alkua blogilukijoilleni... Onkohan niitä?????

Kouvola 18.8.2012

Näyttelyasennon hakua

poseeraus 

Olipahan taasen jännittävä päivä eilen. Pieni koira ei ollut moksiskaan, mutta itse jännitin senkin edestä. Luna on iältään vasta 10 kk ja opetteluahan tämä on puolin ja toisin. Kuitenkin omassa sarjassaan (Lagotto Romagnolo -kehässä Junioriluokassa) koira sijoittui ERI 1 ja sai SA:n (sertifikaatinarvoinen) ; Paras narttu kehässä Luna oli toinen ja sai sen varasertin. Hienolla arvostelulla; niin mikäpäs tässä. Hieno ruusukekkin tuli. Tästä on hyvä jatkaa.

Suru

Roosa 10.5.1999- 10.8.2012

Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko

ja kivut häiritsevät untani, 

niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä 

sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä. 

Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän. 

Älä anna surusi estää sinua, 

sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen, 

rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan. 

Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta. 

Et haluaisi minun kärsivän, 

kun aika koittaa, anna minun mennä. 

Vie minut sinne missä he auttavat minua, 

mutta, pysy luonani loppuun asti. 

Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle, 

kunnes silmäni ovat sulkeutuneet. 

Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat, 

se on ystävyyttä, jota minulle osoitat. 

Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä, 

jonka täytyy tehdä päätös. 

Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina." 

"Saanko lähteä nyt? 

Luuletko, että hetki on oikea? 

Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt. 

Saanko siis astua toiselle puolen 

ja vapaaksi päästä? 

Aluksi en tahtonut lähteä, 

taistelin kaikin voimin. 

Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua 

Kohti lämmintä ja elävää valoa 

Tahdon lähteä 

Tahdon todella. On vaikeaa jäädä. Parhaani yritän ja koitan hetken tässä olla, 

Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia 

ja minä kokea suuren suurta rakkautta. 

Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa, 

sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa. 

En ole kaukana. 

Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut. 

Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua, Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi

ja päättää tämä elämä luonasi. 

Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran, 

ja sano sanat, jotka toiveeni ois, 

koska välität minusta tuhannen verran, 

annat minun nukkua pois." 

Rakas ystäväni; perheenjäsen ja koirani. Eilen tuli pätökseen yhteinen 13 vuoden elämänkaari. Olet nyt siellä sateenkaarisillalla ilman kipua ; täynnä elämää. En voi toivottaa täällä, kuin hyvää matkaa. Tavataan joskus.

Kisa jännitys vol 1.

Tällä viikolla postista tuli kisakirje ja numero. Kyseessä on Lagottojen erikoisnäyttely Helsingissä 11.8. Ja minuahan  jännittää, täytyisi osata rentoutua ja nauttia. Se on vaikeaa ja siksipä tähän on ryhdyttävä, että minulle ja koiralle tulee kehävarmuutta. Toivotaan , että sää suosisi lauantaina ainakin sen verran ettei sada.

Luna kävi näyttely"parturissa" eilen ja silmätkin löytyi rokkitukan alta. 

(Takimmainen koira on meidän eläkerouva 13 v.)

Ajo- ohjeet plakkariin ja iloista mieltä. Sekä hieman työtäkin, silleen se loppu viikko niputetaan.

rokkitukka ennen :)