Suru

Roosa 10.5.1999- 10.8.2012

Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko

ja kivut häiritsevät untani, 

niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä 

sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä. 

Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän. 

Älä anna surusi estää sinua, 

sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen, 

rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan. 

Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta. 

Et haluaisi minun kärsivän, 

kun aika koittaa, anna minun mennä. 

Vie minut sinne missä he auttavat minua, 

mutta, pysy luonani loppuun asti. 

Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle, 

kunnes silmäni ovat sulkeutuneet. 

Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat, 

se on ystävyyttä, jota minulle osoitat. 

Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä, 

jonka täytyy tehdä päätös. 

Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina." 

"Saanko lähteä nyt? 

Luuletko, että hetki on oikea? 

Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt. 

Saanko siis astua toiselle puolen 

ja vapaaksi päästä? 

Aluksi en tahtonut lähteä, 

taistelin kaikin voimin. 

Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua 

Kohti lämmintä ja elävää valoa 

Tahdon lähteä 

Tahdon todella. On vaikeaa jäädä. Parhaani yritän ja koitan hetken tässä olla, 

Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia 

ja minä kokea suuren suurta rakkautta. 

Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa, 

sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa. 

En ole kaukana. 

Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut. 

Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua, Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi

ja päättää tämä elämä luonasi. 

Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran, 

ja sano sanat, jotka toiveeni ois, 

koska välität minusta tuhannen verran, 

annat minun nukkua pois." 

Rakas ystäväni; perheenjäsen ja koirani. Eilen tuli pätökseen yhteinen 13 vuoden elämänkaari. Olet nyt siellä sateenkaarisillalla ilman kipua ; täynnä elämää. En voi toivottaa täällä, kuin hyvää matkaa. Tavataan joskus.