Tänään oli aikaa, tarvikkeita ja kohtuullinen sää mennä laittamaan Roosa-koiramme leposija.
Mieheni teki haudalle ristin, johon paikalliselta suutarilta saimme teetätettyä hienon muistolaatan. Omasta puutarhassa oli ylimääräisiä reunuskiviä ja paikallinen K-rauta möi alehinnoin koristekiveä. Niistä rakentelimme koko perheen voimin Roosalle viimeisen leposijan. Aherruksemme päätteksi alkoikin satamaan vettä johonka tyttäreni tuumasi " Voi kun Roosa on nyt iloinen; että ihan itkee; kun sataa"
Iltamme onkin mennyt muistellessa yhteistä eloa Roosan kanssa ja kuinka kiva lemmikki se oli.
Terveisiä ja rapsutuksia sinne jonnekkin Roosa. Olet muistoissamme.
Kaunis on Roosan leposija.
VastaaPoistaMuistelemme sen koiruuksia ilolla <3 Lepää nyt rauhassa.